Laulu luopumisesta

…mutta ensin jotain ihan muuta….

Soinnuista

Soinnutus antaa laululle harmonian. Leirinuotiolla akustisella kitaralla laulun alle lisätyt kolme sointua tukevat laulamista ja antavat sille ryhtiä ja ilmettä. Vapaassa säestyksessä ne ovat avainasemassa, ja pienellä harjoittelulla kuka tahansa oppii löytämään soinnut yleisimpien laulujen säestykseen. Niinpä itse soittoa opiskellessani aina ihmettelin, kun konservatoriossa sointujen käsitettä tai soinnutusta ei tullut vastaan kuin vasta vasta myöhään kenraalibassoteoriakursseilla. Itse väittäisin, että kaikenlainen soittoharrastus kannattaa aina aloittaa soinnuista ja sointujen lainalaisuuden ymmärtämisestä — ei sormitekniikasta eikä nuottien luvusta. Soinut ja rytmi ovat avain kaikkeen soittamiseen, improvisaatioon, säestämiseen ja säveltämiseen.

Tämänkertainen Antti Kaukomaa -hitti syntyikin sointujen syövereistä. Laulu on jälleen sangen yksinkertainen, ja siinä on ainoastaan kaksi osaa, A ja B. En ole kertosäkeistöjen ystävä, en. Jatsatakseni kappaletta hieman, kirjoitin A -osan C-duurista ja B osan Es -duurista. A -osassa asian juures on sointuihin johdattelevat eräänlaiset haamusoinnut. Eli sen sijaan että pläjäytettäisiin suoraan sointuun, käydään ikäänkuin kiertotietä hakemassa hieman vauhtia. Tämä on perussoinnutuksen jälkeen mielestäni se seuraava juttu, jota kannattaa soittoa opetellessa tutkia: voisiko soitantaa piristää ns. pienillä haamunuoteilla tai kuten tässä, peräti haamusoinnuilla.

Tämänkertaisessa laulussa on A -osassa (Jos sun pitää mennä …) on sangen monta tällaista haamusointua, ja osa niistä käy melko kaukana kotoa. Yksinkertaisessa muodossaan A -osan jäkimmäisella puoliskolla on hyvin perinteinen C-duuri ⇒ d-molli sointuvaihdos. Mutta sen sijaan, että orkesteri menisi suoraan d-molliin, niin kitara ja piano käyvät haamuliemassa ensi A-duurissa ja sitten C-duurissa ja laskeutuvat sitten vasta d-molliin, kun taas basso jyrää suoraan d-molliin ilman kikkailua. Tämä sointukulkuharhailu oli muuten lähtökohta koko laulun harmoniaan.

Tällainen sointujen johdattelu käy kuitenkin ajanoloon hermon päälle, ja liika on aina liikaa. Niinpä B-osassa on tarkasti valvottu, että orkesteri menee joka soinnun kohdalla suoraan asiaan eikä harhaile.

Wurlitzer

Tämäkin laulu on sävelletty Wurlitzer sähköpianon ääressä. Se on sangen inspiroiva soitin joka on tarvittaessa joko pehmeä tai muriseva nallekarhu. Wurlitzer on yksi niistä instrumenteista, jonka äänitän suoraan linjaan ja melkein aina en käytä yhtään mitään efektejä ta modifikaatioita. Hieman kompressoria tasaamaan ja hieman EQ:ta ottamaan pois ihan alimmat mörinät. Hyvän instrumentin luonteenpiirteisiin kuuluu se, että ääni on sellaisenaan valmis, ja tarvittavat efektit pystyy tuottamaan soittamalla. No, lopulliseen sovitukseen Wurlitzer kyllä sitten jäi ainoastaan soolosoittimeksi. Sain mielestäni tavallisen pianon toimimaan laulussa paremmin.

Tarina

Tämä laulu kertoo luopumisesta ja siitä, miten luopuminen on ainoa keino tehdä tilaa uudelle.

Jos sun pitää lähteä pois, lähde jo tänään…

En tiedä onnistuinko kuvaamaan tätä aihetta niin, että se välittyisi kuulijalle. Laulun teksti on omasta mielestäni toiveikas.

Videosta huomataan, että 2019 veneilykausi on alkanut. Siitä ei luovuta vaikka kaikki muu katoaisi. Sen pitemmittä turinoitta, tässä laulu, silvu plee:

P.S. Jälleen kerran kiitokset Paukolan Karille sparrauksesta ja avusta arrissa ja miksauksessa. Kun lähetin hänelle ekan version hän sanoi että ryhditön romu, mutta on tässä jotain aineksiakin. Suurinpiirtein näin. Kiitos!