Ensin uutisia:
- Uusin kappale julkaistu. Täällä lisää: Lavia!
- Uusin Spotify-jukaisu löytyy täältä!
- Riffi -julkaisu (3-2019) kirjoitti musiikistani jutun.
- Henkilökohtaisesta yksityisyyden suojasta piittaamattomat voivat tutustua Facebook -sivuihini täällä.
Ja sitten asiaan:
Olen aina ihaillut puuveneitä, kuusikymmentäluvun brittiautoja ja akustisia kitaroita. Niissä kaikissa on sellaista lämpöä, jota en tahdo löytää uusista lasikuituveneistä, viimeisimmistä autoteollisuuden huipputuotteista tai digitaalisyntetisaattoreista. Epäilen, että tämä lämpö syntyy yksinkertaisuudesta ja käsityöstä vastakohtana teolliselle massatuotannolle. Lisäksi, näin uskon, asiaan vaikuttaa avainhenkilön vahva panos. Gunnar L. Stenbäck suunnitteli Hai -veneen, Malcom Sayer E-tyypin Jaguaarin, ja Bob Taylor loistavat Taylor kitarat.
Itse en osaa rakentaa veneitä enkä kitaroita. Puu ei taivu haluamaani suuntaan, ja vaikka näen kauneuden valmiissa tuotteessa, en ymmärrä, mitkä osatekijät siihen vaikuttavat. Miksi yksi vene näyttää hyvältä, mutta toinen epämuotoiselta tai kummalliselta? En osaisi rakentaa silmää miellyttävää ja hyvin luistavaa venettä mahonkilaudoista, saarnirimoista ja muutamasta messinkihelasta. Valmista venettä silti osaan arvostaa!
Mielestäni myös hyvä musiikki kumpuaa henkilökohtaisesta otteesta, käsityöstä ja estetiikasta. Näinä spotifyaikakausina ehkäpä enemmän kuin koskaan ennen. Samalla tavalla kuin en innostu uusista autoista, en useinkaan innostu listahiteistä. Toki ihailen uusia Audeja samalla tavalla kuin arvostan optimiinsa tuotettua ja tehokkasti markkinoitua musiikkia. Mutta harvoin mietin, että olisipas ollut upeata olla tekemässä tuota A4:ää tai Cheekraitaa. Näiden asemesta mietin, että olisipa ollut nastaa, jos olisin suunnitellut Hai veneen tai epäonnistuneen jalkapallouran ja ravintola-apulaiskauden jälkeen olisin saanut aikaiseksi sellaista musiikkia kuin Gregory Porter.
En ole veneveistäjä enkä muusikko. Uskon silti, että jokainen voi kehittyä ja aikaansa uhraamalla jalostaa omaa käsityötaitoansa. Olisin jopa valmis väittämään, että lahjakkuus on yliarvostettua ja keskittyminen aliarvostettua. Tänä välittömän tarpentyydytyksen aikana harva tosin on valmis uhraamaan aikaansa, vaan odotuksena on heti-mulle-kaikki-tänne. Ja tässä juuri on oma Antti Kaukomaa -projektini idea. Tavoitteenani on tulevien vuosien aikana uhrata aikaa siihen, että sävellän, laulan ja soitan yksinkertaista ja käsin tehtyä musiikkia. Jos olisin taitavampi käsistäni, tekisin veneitä. Koska en osaa, haluan tehdä lauluja — se on toiseksi paras tavoite.
Kerron lauluistani ja niiden tekemisestä blogissani, joka löytyy täältä.
Antti Kaukomaa 