Terveisiä New Orleansista

Nyt hieman erilainen blogikirjoitus. Kävin nimittäin opintomatkalla.

DXJA8290

Vietin vaimoni Kirsi-Marjan kanssa pitkän pääsiäisviikonlopun New Orleansissa, Louisianassa, hienoa soittoa ja laulua kuuntelemassa. Tämä funkin ja jatsin pääkaupunki on musiikkidiggarille inspiroiva kokemus.  Kaupunki on joka ilta täynnä mitä taidokkainta elävää musiikkia.  Bourbon streetillä on jatkuvasti varmasti yli 30 livebändiä äänessä ja Frenchmen streetin ympäristössä 15-20 baaria, joissa musiikki raikaa. Lisäksi katusoittoa on runsaasti. Esiintyjien rutiini ja ammattitaito on häkellyttävää. Ajattelinkin tässä jakaa muutaman kohokohdan Frenchmen streetiltä. Se on vähemmän kaljahakuinen ja enemmän musiikinmakuinen kuin Bourbon street, joka on ehkä hieman turismilieveilmiöiden kyllästämä — tätä nyt sen enempää tässä selittämättä.

Vanhempi musiikki — western swing, jazz ja sen sellainen

Vanhanaikainen 1900 -luvun alkupuolen swingjazzmusiikki on vahvasti edustettuna. Instrumentteina on usein trumpetti, klarinetti, ja vetopasuuna, rytmisektiona pyöreäkaulainen dobro, banjo, archtop- tai sähkökitara, ja bassona joko tuuba tai pystybasso. Hienoa nähdä, että nuoret taidokkaat soittajat jatkavat tällaista perinnettä. Valitettavasti en ajatellut tämän jutun kirjoittamista kuin vasta matkan jälkeen. Tästä syystä en keräillyt kaikkien artistien ja bändien nimiä talteen. Harmi. Lisäksi videoklipit on iPhonella kuvattu, joten äänenlaatu on mitä on. Mutta tässä ensimmäisenä esimerkkinä taidokasta Django Reinhardt tyyppistä kitarointia. Orkesteri on ”The New Orleans Swinging Gypsies”. Kavereilla on hieno soundi, bändin soitto on tiukkaa ja mielikuvituksellista.

Näin ja kuulin myös ensimmäistä kertaa elämässäni svengaavaa tap dancingia. En ole oikein koskaan ymmärtänyt kyseistä taiteenlajia. Yleensä kengänkopistelut eivät mielestäni mene paikalleen, eivätkä ole millään tavalla osa musiikkia. Mutta Frenchmen streetillä tapasimme tällaisenkin toimivan ihmeen. Bändi soitti ihan vaan kadulla yhdessä ovensuussa tällaista western swing tyyppistä vanhaa materiaalia, ja laulaja-viulisti yltyi aina silloin tällöin muutamaan tap askeleeseen. Trumpetistin soundi oli pelkkää hunajaa, vaikkakin tässä videossa peittyy hieman pasuunaan joka oli aivan vieressä kuvatessani!

Funk- ja groovemusiikki

Funk- ja groovemusiikkia on New Orleansissa paljon tarjolla. Soitanta on kaikilla orkestereilla erittäin kommunikoivaa, bändin soittajat vaihtavat kommentteja ja katseita koko ajan, ja musiikki elää kuulijoiden reaktioihin vastaten. Tästä hyvänä esimerkkinä seuraava videoklippi. Basisti ja rumpali eivät varmastikaan olleet soittaneet paljoa yhdessä, niin paljon he sopivat lennosta vaihtoja ja iskuja — tai sitten kaikki kuului vaan esitykseen, mene ja tiedä. Uskoisin kyllä, että kommunikointi oli aitoa, sillä bändi vaihtoi rumpalia melkein joka kappaleen välillä, ja kierrättävät rumpalit sitten laulajiksi. Hauskaa sinänsä: uraputki rumpalista laulajaksi kappaleiden välillä.

Bändin naislaulaja oli aivan käsittämättömän hieno. Mutta yllättävää oli, että hän lauloi suoraan lapuista ja mainitsikin, että ei ollut juuri näiden kavereiden kanssa ennen ollut lavalla. Kehui toki heitä vuolaasti. Kitaristin näin myös seuraavina päivinä yhden toisen bändin kanssa lavalla.  Eli primavista laulaja, 3-4 rumpalia kierrossa, keikkakitaristi — ja tällainen yhteensoitanta! Rutiini on näillä soittajilla aivan käsittämätön. Ja mitä kommunkointiin tulee, kannattaa seurata basistia seuraavassa videossa.

 

Lähes poikkeuksetta loistavasti toimineen yhteissoiton lisäksi huomio tietysti aina välillä kiinnittyi yksittäisiin osaajiin. Tässä seuraavassa esimerkissä basistin tyyli ja soitto oli aivan omaa luokkaansa. Tämänkin bändi vaihtoi toiseen basistiin kesken settiä, ja valitettavasti soitanta silloin menetti kulmakerrointaan. Olisin kuunnellut naisen soittoa loputtomiin. Bändin nimi oli ”NOLA Soul Project”. 

Seuraavana iltana samoilla nurkilla tämä loistava basisti olikin sitten yhden toisen baarin ovimiehenä! Senkin ammatin hän hoiti tyylikkäästi. Kysyin häneltä ovella, että soittaako hän jossain sinä iltana. Hän sanoi että ei, tänään on ovimiesilta, mutta että huomenna taas soitetaan. Kehuin kovasti hänen soittoaan eiliseltä, ja hän kysyi minulta kumpaa bändiä tarkoitin — “Olinko poikabändissä vai tyttöbändissä”, hän kysyi. Sanoi sottaneensa eilen kahdessa eri kokoonpanossa. Sanoin, että näin hänet vain poikien funkkokoonpanossa, johon nainen vastasi, että se onkin mukava bändi, ja vaikka hän ei ole sen bändin vakisoittaja, niin he todella usein haluavat häntä mukaan. Ja kuinka ollakaan, siinä baarissa jonka ovimiehenä tämä armoitettu basisti oli soitti taas jokin uusi kokoonpano, jonka basisitina soitti tämän ovinaisen edellispäivänä korvannut b-basisti. Näyttääkin siltä, että näissä baareissa pyörii ryhmä soittajia erilaisissa kokoonpanoissa ja tehtävissä riippuen illasta. Eipä siis ole ihme, että rutiinissa löytyy!

Musiikki soi bändivaihtoja lukuunottamatta koko ajan. Koska tarjontaa on niin paljon, menettää bändi kuulijansa heti, jos homma ei toimi. Siksi jokainen sekuntti on hienosti soitettu ja laulettu. Varaa keskivertoon ei ole, sillä orkesteri on vaarassa menettää kuulijat välittömästi, ja koska keikkapalkka kerättiin kolehtina, ei tähän ole varaa. Baareihin kun ei ole sisäänmaksua, kuulijat äänestävät jaloillaan ja siirtyvät yhdessä hujauksessa juomalasi kädessä seuraavaan baariin seuraavan orkesterin asiakkaaksi.

IMG_5737

Koska soittajat olivat yksilöinä taidokaita, bändit olivat yleensä loistavassa balanssissa. Kukaan ei yrittänyt dominoida, vaan kaikki pelattiin kokonaisuutta varten: musiikin pitää kuullostaa hyvältä — bändi ennen yksilöä. Toisen soittajan kunnioitus on kovaa, ja jos lauteille pääsee, on sen ansainnut. Toiselle annetaan musiikissa tilaa, ja omaa sooloa tai riffiä ei heitetä kokonaisuuden kustannuksella. Jokainen tekee hartiavoimin työtä pitääkseen soiton tiukkana ja groovina. Ihailtavaa tiimityöskentelyä, sanoisin.

Agressiivista torvisoittoa

Kaikesta musiikin kirjosta mieliinpainuvin oli kutenkin itselleni sangen tuntematon, marching bandeistä, funkista, ja vanhasta torvijatsiperinteestä kumpuava armottoman tiukka ja agressiivinen brässibändigenre. Näissä esityksissä tapahtui paljon sellaista, jota en kunnolla ymmärrä, enkä osaa sanoa miten homma toimii. Tämä on raskasta musiikkia kuunnella eikä todellakaan sovi taustamusiikiksi illanistujaisiin, mutta olipa sangen viihdyttävää seurattavaa paikanpäällä. Kaiken kaikkiaan tämä puhallinmusiikin elinvoimaisuus on loistavaa, ei ainoastaan New Orleansissa, vaan vähän joka puolella Amerikkaa. 

Bändien kokoonpano oli tyypillinen amerikkalainen marching band -kokoonpano. Rumpaleita on bändissä kaksi tai useampia. Virvelinsoittajalla on yleensä jokin crash pelti virvelin lisäksi vatsan päällä roikkumassa. Ja bassorumpua soitetaan myös vatsan päällä. Lisäksi oli omia virityksiä, kuten yhdellä bassorummunsoittajalla halkinainen ride-pelti, jota hän soitti ruuvimeisselillä ikään kuin cowbelliä korvaamassa. Loistava soundi! Bassona oli yksi tai useampi tuollainen keskeltä soitettava marching band tuuba, eli sousaphone. Ja perusbändin muodosti 3-6 trumpettia ja 2-5 vetopasuunaa. Lisäksi saattoi olla foni, vähän kimpassa huutamista, cow belliä ja muuta tilpehööriä. Volyymi oli täysillä melkein koko ajan.

Soittotapahtuma oli kaoottisagressiivista punkmeininkiä, mutta musiikki oli äärettömän svengaavaa ja muusikot todella taitavia. Soittajat pyörivät missä sattui, ottivat soittaessaan selfieitä, juoksivat yleisön sekaan, huusivat toisilleen kesken soiton, lopettivat ja aloittivat soittamisen milloin sattui –tai tältä minusta näytti– ja käyttäytyivät muutenkin ihan kuin millään ei olisi mitään väliä. Ja silti kaikki oli äärettömän svengaavaa koko ajan. Upeata katsoa ja kuunnella.

Musiikissa itsessään tapahtui myös paljon mielenkiintoista. Aivan yllättäen, kesken mitä paksuimman add9/13 soinnun joku teki jotain — soitti kirkaan äänen trumpetilla, veti virvelillä jonkin dä-dä-dä-dän, huusi jotain, tai huitaisi kädellään — ja samassa kaikki lähtivät yhtä aikaa ihan toiseen sävelajiin ja rytmiin. Kappeleet eivät alkaneet eivätkä loppuneet vaan muuntuivat vanhasta uuteen. Kun muusta musiikista minulle tuli tunne, että  ymmärrän miten tämä ja tuo tehdään, niin näistä marching bändeistä jäi kyllä suu ymmyrkäiseksi: miten ihmeessä? Ja vaikka soitto oli todella agressiivista, jälleen kerran kaverin kunnioitus ja kaiken uhraaminen grooven alttarille oli ilmeistä. 

Seuraavassa videoklipissä alussa esiintyy bändi joka kutsui itseään nimellä ”All Stars”. He olivat samassa kadunkulmassa joka ilta, soitto kuului kymmenen korttelin päähän,  ja käytännössä bändi ja yleisö tukkivat liikenteen risteyksestä. Toinen sisällä kuvattu otos on ”Free Spirit Brass Band”. Heillä oli hauska härkätaistelukoreografia lavalla, mutta sitä en valitettavasti saanut talteen. Piti keskittyä kuunteluun – ei kuvaamiseen!

Mielestäni näissä torvibändeissä on jotain tuoretta ja mukaansa tempaavaa. On komeaa katsoa kun keskenkasvuinen finninaamainen teini vetää vetopasuunalla kuin viimeistä päivää. Vaikka soitto on tavallaan epäpuhdasta, trumpettien kiekuessa välillä kuin ensikertalaisella ja rumpalien ottaessa suuriakin vapauksia kakkosen ja nelosen kanssa, niin soinnut olivat tiukkoja ja isoja, aina kun soitossa tuli kuminaatiopiste, kaikki olivat tiukasti mukana ja aivan yhtä aikaa. Melodioita ei juurikaan alleviivata, ja teosten rakenne näyttää muodostuvan orgaanisesti lavalla. Kaikesta musiikista jota kuulin juuri tämä oli minulle uutuudessaan kiehtovinta. Se osoitti lavalla kommunkoinnin tarpeen, yhteesoiton kauneuden, kurinalaisen agressiivisuuden voiman, ja sen, että amerikkalainen torvimusiikki voi hyvin ja menee eteenpäin. Jees!

Paljon muutakin voisi kertoa New Orleansista, mutta eiköhän tässä musiikillisesti tärkeimmät. Ai niin, pitihän sitä hieman käydä pääisäissunnuntaina katsomassa etelän gospelmusaa. Kyllä soi Hammond B3 upeasti! Pääsin pikkuisen itsekin lauteille kun pastori kuuli että soitan. Vedettiin muutama kierto Andrae Crouch:ia. 

 

1 vastaus artikkeliin “Terveisiä New Orleansista”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s