Luumupuu

No, jälleen on saatu uusi laulu veistettyä. Tällä oli työnimenä “keskijohtoa”, mutta lopputulos meni puutarhapuolelle. Koen nimittäin usein, että ennenkaikkea työssäni olen komeasti edennyt siihen vaiheeseen, jolloin en ihan oikeasti enää osaa itse omin käsin tehdä mitään. Työni kyllä osaan, mutta sellainen varsinainen ihan itse osaaminen on pahasti rämettynyt. Otetaanpa esimerkki: nuorempana olin sangen kova kirjoittamaan ohjelmakoodia, mutta nyt taito on ruostunut pahasti. Niinpä katselen jopa kateellisena taitavaa ohjelmoijaa, osaavaa puuseppää, automekaanikkoa, tai vaikkapa arkkitehtiveljeäni, jotka kaikki ihan aidosti osaavat itse tehdä asioita.

Kirjasto

Pikkuveljeni suunnittelema Seinäjoen kirjasto 

Tämänkertainen laulu kertoo kaipuusta tehdä itse jotain, saada itse aikaiseksi, kokea tekemisen riemua ja hyväksyä epäonnistumisen riskit. Siitä, että vaikka taidot ovat ruosteessa, ja muut tekevät asiat paremmin, niin olen päättänyt itse tehdä oikeasti jotain. Mitä se voisi oikeasti olla — jätetään se kuulijalle itselleen — mutta uskoisin että en ole yksin tunteineni.  Lisäksi tekstissä on heijaste Martti Lutherin kuuluisasta kommentista, jossa hän maailmanlopun tänään uhatessakin suunnittelee istuttavansa uuden omenapuun.

Niin, ja disko-C osassa selitetään, että en minä nyt ihan oikeasti aio luumupuuta istuttaa! Sehän nyt olisi ihan älytöntä.

Laulun tekoprosessi

Halusin kovasti kirjoittaa tästä aiheesta laulun. Olin kokeilumielessä päättänyt, että nyt ei haeta sen enempää inspiraatiota kuin fiiliksiäkään, vaan otetaan vahva etunojo ja kirjoitetaan se hemmetin laulu. Huvitti tai ei. Uskon yleensäkin enemmän tekemiseen kuin inspiraatioon, ja enemmän harjoitteluun kuin lahjakkuuteen. On hienoa, kun inspiraatio iskee, ja laulu kirjoittaa itse itsensä, mutta hauskaa on myös kokeilla, kuinka laulun voi kirjoittaa, kun on ainoastaan idea aiheesta. Ja inspiraatiota nolla.

Tekstin kirjoitin 5 – 10 kertaa, ja lopussa hioin jopa yhtä sanaa pitkän aikaa — suhahtaako vai sihahtaako sauna?  Enpä tiedä huomaako kukaan, tai kiinnostaako ketään, mutta laulun teemaanhan tämä sopii mainioisti: on muuten itse tehty, ja varmasti joku muu olisi tehnyt sutjakammin ja paremmin! Luumupuu oli alusta alkaen sopivasti suuhun sopiva sana, joten se oli mukana ihan pikkuista tammipuukiertotietä lukuunottamatta. Kovalla työmoraalilla heitin säkeistön toisensa jälkeen roskikseen ja aloitin uudestaan — kunnes itse olin tyytyväinen. Eräänlainen työvoitto minulle itselleni.

On muuten niin, että tekstin teossa naivin ja loistavan raja on erittäin ohut. Erittäin ohut.

Teksti

Tekstin kanssa nysväämistä

Laulun rakenne on taas aika klassinen iABiABCBi, jossa i on se pikkuinen intropyöritys. Kantavana voimana on B osan, eli kerron, vahvasti gospelvaikutteiset sointunousut. Niiden rakentmisessa oli samaa kuin tekstin teossa: työn kautta. Minulla oli alusta saakka mielessä tunnelma ja aikaa uhraten ja sointuja maistellen sain mielestäni aikaan sen, mitä hain. Kuten tästä sointupätkästä ehkä kuulee, matka lopulliseen on vielä aika pitkä. Mutta itselleni koko kappaleen perusta on melko lailla tässä pienessä kertohahmotelmassa. 

Melodia syntyi viimeisenä. Kuten jo taisin todeta jossakin aikaisemmin, en ole kovasti melodiamiehiä. Valitettavasti. Niinpä tyypillinen järjestys itselleni näyttää olevan seuraava:

  1. Laulun juttu, joka saattaa kulminoitua jopa yhteen sanaan tai ajatukseen — eli tässä laulussa “Kannattaisko istuttaa, pihaan luumupuu?”, edellisissä “Tulen vieraalta planeetalta” tai yksinkertaisesti “Pieni poika”.
  2. Tunnelma — eli tässä jatsihöystetty etelän gospel ilman uhoa
  3. Soinnut tukemaan rakennetta ja samalla sointujen kanssa tehdään tekstit
  4. Melodia rakennetaan sitten viimeiseksi laulamalla noiden edellisten päälle. Itselleni on tärkeää, että rakennan melodian laulamalla niin, että se jotenkin soveltuu omaan ääneen ja rajoitteisiin.

Nuotit

Sointujen rakentelua

Kun sitten sain teoksen siihen vaiheeseen, että pystyin tapailemaan sen laulaen ja pianolla alusta loppuun, siirryin Cubase:n äänitysohjelmiston syövereihin ja tein ensin klikin kanssa apupianoraidan. Ja siitä sitten rakentamaan. Sanat, melodia ja lopulliset sointukäännökset hiotaan sitten kuntoon tässä vaiheessa.

Sovitus

Kun laulun tekee tällä tavalla pitkällä kaavalla, niin sitä tulee itse työlle hieman kuuroksi. Teinkin ensimmäisen version G sävellajista ja koitin saada lauluun jopa pikkuisen kirkailua (c). Lähetin version taas Paukolan Karille, joka sanoi että ihan hyvä aihio, mutta koitas tehdä selkeesti alemmasta sävellajista. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka toinen kuulee heti sen, missä on suurin haaste, mutta itse olin vain keskittynyt siihen, että saisin laulettua puhtaasti ja nuotilleen ala Surun pyyhit silmistäni pois … Soitinkin pianot ja bassot ja muut uudelleen Es -sävellajista, ja huomasin aivan välittömästi, että tunnelma meni oikeaan suuntaan ja kokonaisuus parani merkittävästi.

Gregory Porterin musiikki on viimeaikoina soinut kovasti kuulokkeissani. Hänen levollinen ja toteava laulanta on niin upeaa kuunneltavaa. Myös hänen pianistinsa, Chip Crawford, on loistava esimerkki rauhallisesta mutta erittäin sykkivästä musisoinnista. Olen toivottavasti saanut hivenen heidän vaikutteitansa tähän soitantaan. Tämähän on vahvasti pianokappale, ja se rakentaa koko sointumaailman tässä sovituksessa. Aivan viime metreille saakka minulla oli pianoraita, jossa oli komeaa jatsia ja käheetä kikkailua, mutta sitten huomasin että ei niin. Soitin uudelleen sangen vähäeleisen ja yksinkertaisen uuden pianon, ja mielestäni se istuu nyt paremmin kokonaisuuteen.

Rytmiraita pelaa Native Instruments pluginien varassa. Tein rumpuraitaa aika pitkään, koska halusin rakentaa siihen eläväisen haikan ja eteenpäin sykkivän basarin. Akustisen basson halusin vähäeleiseksi ja soittamaan jopa ristiin bassarin kanssa. Tykkään siitä, että basisti ja rumpali vähän kinaavat. Tuollainen pikku kina on grooven äiti ja ilmavuus sen isä. Josta puheen ollen …

Haen koko ajan enemmän ilmavuutta. Kyllä se niin on, että se kikka joka jää soittamatta, on se paras kikka. Enkä tarkoita tässä sitä laulajaa. Ihan viimeisissä miksauksissa pianoraidan yksinkertaistamisen lisäksi poistin urkuja, viuluja ja koko kitararaidan. Niissä oli hienoja juttuja, ja kitararaita varsinkin oli vöyree, mutta ilman niitä sovituksesta tuli paljon avonaisempi, ilmavampi ja myös rytmillisesti mielenkiintoisempi. Koko tässä viimevaiheen poisheittämisprosessissa on jotain kovin zeniläistä ja puhdistavaa. Ensin soitat kolme iltaa kitararaitaa, sitten hekumoit kaksi päivää sen loistavuutta, ja lopulta tuumaat että ei tärkeää — paperinkeräykseen!

Video

Video, video. Tuo viidemaailman suuri turhuus ja ahdistus. Ei vaiskaan, hyvä video tekisi kokonaisuudelle todella hyvää. Mutta nyt itselläni ei oikein ole energiaa videoihin satsaamiseen, ja ne joilta olen apua pyytänyt eivät ole vastanneet sähköposteihini. Eli ei sitten muuta kuin aukko suurelle ja kameran kanssa takapihalle. Ja botanistit ja rakennustarkastajat älkööt vaivautuko; kuvassa on omenapuun kukkia ja saunan asemesta lintulauta. Sellaiset löytyi pihalta.

Loppuanekdootti
Tällainen tuli interneteissä vastaan: “Create more — consume less!”. Hyvä!

Ja tässä siis veneveistämöni uusin tuote: Luumupuu.

Ja soundcloud

2 vastausta artikkeliin “Luumupuu”

  1. Ari, alias Antti, biisi on niin koskettavan todellinen. Totta kai tunnistan Asmon osaamisen omalla alalallaan. Uusi Alvar Aalto! Tosi upeeta! Mutta myös sinä olet suuri lahjakkuus niin monilla eri aloilla. Voit valita ammatillisuutesi tai musiikkiosaamisesi ja vaikka minkä mun välillä. Olisit ollut halutessasi myös loistava näyttelijä/ohjaaja. Mitä vaan. Samalla olet sama Ari. Nöyryys on kaunista ihmisessä.
    Olen ystäväpiirissäsi vain laitahyökkääjä, mutta olen aina ollut iloinen kun olen kuullut, että sulla menee hyvin! Samoin ihailen Asmoa kaikista saavutuksista!
    Olen sanonut sen ennen ja sanon nyt: sulla on jo kaikkea. Satsaa musiikkiin, Anttina tai Arina, sulla on annettavaa, ja teet sen taidokkaasti!

    Liked by 1 henkilö

  2. Taas hieno tarina ja toteutus. Rumpujen ja basson yhdistelma on kylla niin magee etta piti kuunnella saman tien muutaman kerran uudestaan. Voisin kuvitella soittavani itse jotenkin samalla tavalla.

    Biisin aloitus (eka aani) on aika yllattava. Hetken luulin etta mulla oli jaanyt joku ”overdraivi” paalle. Mehukas miksaus.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s