Vieraalta Planeetalta

Sanoittaminen on haastavaa puuhaa

Laulussa täytyisi muutamalla sanalla luoda tarina ja tunne. Sen jälkeen voi vain toivoa, että kuulija seuraa mukana. Minut tällainen haaste pakottaa kirjoittamaan vain ja ainoastaan omalla äidinkielelläni. En voisi kuvitellakaan, että osaisin vieraalla kielellä maalata tarvittavia nyansseja. Yeah-baby voisi mennä, mutta vähänkin syvempi viestittäminen ei.

Tämänkertainen laulu, “Vieraalta Planeetalta”, pyrkii vertauskuvalla rakentamaan pienen oman maailmansa ja kertomaan kaipuusta. Olin tätä laulua kirjoitellessani soitellut ja lauleskellut Bernie Taupin ja Elton Johnin ”Rocket Man” kappaletta, ja sieltä varmastikin omaan tekstiini tuli paljon väritystä. Toinen samaan aikaan vaikuttanut artismi oli ”The Astronaut Farmer” -elokuva, jossa Billy Bob Thornton näyttelee entistä NASAn astronauttia, joka omassa ladossaan rakentelee avaruusalusta. Kummassakin tapauksessa aiheena on väärinymmärretty haaveilija, ja siitä juuri itsekin yritän kertoa. Mielestäni tällainen vaikutteiden ottaminen on hyväksyttävää. En usko, että monikaan kuulee Rocket Man kappaletta Vieraalta Planeetalta laulussa, vaikka itselleni vaikutteita siitä on tullut. En siis mielestäni varasta, vaan otan vaikutteita. Plagiointi olisikin sitten eri juttu ja ainakin tietoisesti välttäisin sitä.

Laulaminen vasta haastavaa onkin!

Olen yrittänyt kovasti parantaa lauluani ja lauluäänen miksausta valmiissa tuotoksessa. Minulla on näissä muutama ankara haaste. Ensinnäkin, oma laulutaitoni on mitä on. (**Tähän tuli muuten paluupostissa palautetta, että älä vähättele itseäsi. Kiitos — otetaan ohjeesta vaari!)  Laulamisessa yritän kovasti kehittyä, ja vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan a’la Yli-Nokarin Jyrki, joka oivasti sanoi, että peruslaulua enemmän, kiekumista vähemmän. Toiseksi, huone, jossa äänitän, on kova ja huonon kuuloinen; vähän kuin komerossa koittaisi. Sen vuoksi joudun laulamaan todella lähetä mikrofoniin — muuten huoneen kaiku tulee mukaan ja kuullostaa pahalta. Kolmanneksi, näin sangen kokemattomana amatöörinä minua yhä hävettää lauleskella kun muita ihmisiä on talossa.

Ensimmäinen haaste, eli oma laulutaitoni, on ennenkaikkea harjoittelusta kiinni. En tee tätä työkseni ja legendaariseen kymmeneentuhanteen harjoitustuntiin on paljon matkaa. Niinpä laulamiseen minulla ei ole minkäänlaista rutiinia. Lisäksi laulamisen tekniikka on täysin itseopittua ja pelkäänkin, että teen ihan perusasioita väärin. Haaveenani on ollut muutaman laulutunnin ottaminen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Koitankin siis erilaisia lähestymistapoja, ja sitten kuunnella mikä toimii ja mikä ei. Tässä kappaleessa koitin lauleskella hieman reippaammin.

Toista haastetta, eli huonoa äänitystilaa, yritän korjata teknologialla.  Läheltä laulaessa lauluun tulee helposti voimakkuusvaihteluita, ja laulusta tulee helposti mutaista ja tukkoista. Näistä ongelmista voimakkuusvaihteluita koitan hallita kompressoinnilla, ja mutaa lapioin pois ekvalisaattorilla. Tässä laulussa ekvalisoin laulusta 300hz noin 4-5 db:tä pois ja alle 60hz alta hieman enemmän.

Kompressoria yritän käyttää varovasti, sillä se syö äänityksestä nyansseja. Tässä laulussa olen kompressoinut laulua,  hieman rumpuja ja pianoa, ja lopuksi masterointivaiheessa varovasti koko miksausta. Lisäksi tähän lauluun opiskelin kaiun kompressoinnin side chainauksella, ja tykkään siitä mitä sillä saan aikaiseksi. Saan lauluun kaiun, mutta silti laulu pysyy miksauksessa etualalla.

Koitan olla tässä teknologian käytössä kovin varovainen. Nyrkkisääntönäni onkin yrittää saada äänitys mahdollisimman luonnollisesti talteen, ja sitten lisätä minimi määrä säätöä. Semminkin kun en oikein itse hallitse kaikkia nappeja.

Kolmas haaste, eli häpeämomentti, hoituu sillä, että laulan silloin kun muut ovat poissa kotoa.

Säveltämisestä ja oikean sävellajin hakemisesta

Tämän laulun melodia oli hyvä haaste itselleni. Se käy sopivan ylhäällä — ja sitten saa koittaa bassopäätä. Innostuin kertoon laittamaan oikein isoa kööriä. Sointurakenne on säkeistössä tuollainen tyypillinen kantrinostopyöritys, ja kerrossa käydään vähän vieraassa soinnussa, kun C#:sta mennään H-add9:iin. Varsinainen koukku on kerron lopussa — “vihdoinkin onnellinen”. Siinä soinnut ovat C#/F#, D#/G#, F/A# … lievästi lainattu Steely Danin Josie:sta. Vahingossa, ja jälleen kerran mielestäni sallittua.

Kuten aikaisemmin jo kerroin, joskus laulu syntyy minuuteissa, ja joskus mennään kivun ja kolmekymmetävuotisen sodan kautta. Tästä tämänkertaisesta laulusta olen tehnyt neljä erilaista versiota, ensimmäisen jo pari vuotta sitten. Nopea katrimainen valssi, hidas kolmijakoinen gospelblues, vähän karu juuriversio, ja sitten tämä — mikähän tämä nyt sitten onkaan. Tämä tuntuu parhaimmalta. Laitan tuonne loppuun näytteen alkuperäisestä versioista. Sangen erilainen mielestäni. Sävellajeina kokeilin G, H, C# ja D. Tämä menee C#:stä, joka on itselleni haastava soittaa, mutta lauluääneni tuntui luonnistuvan siihen parhaiten.

Kitara vireessä on parempi kuin epävireessä

Ja ihan lopuksi kitara-asiaa. Opiskelin ennen joulua youtuubista sähkökitaran tallan säätämistä. Oma telecasterini kun on ollut paha viritettävä, ja jos se alhaalla oli vireessä, niin kaulan puolivälissä jo kaukana siitä. Lisäksi teleni on perinteinen, jossa tallassa kielipari on säädettävä yhdessä, ja jokaiselle kielelle ei ole omaa säätöä.

Tallan säädön jälkeen se nyt soi vireessä joka puolelta ja on ilo soittaa. Ja nytpä siis osana käsityötaitorepertuaariani on telecasterin tallan säätö. Ei huonoa, vai mitä? Säädän sinunkin telesi tallan 55€ tunti — minimilaskutus 8 tuntia. Telecasterrenkutusta on muuten kuultavissa laulun kertosäkeistöissä, eli “Kohta taivaalle nousee ….”.

Lopputulos ja pakollinen video

No niin, eli tällainen tällä kertaa. Tässä hieman tekotaiteellinen video. Toivottavasti ruma mies ei häiritse.

Tässä soundcloud

Ja tässä ihan alkuperäinen kahden vuoden takaa