Valkoinen

Aina välillä on hyvä heittää estoja nurkkaan ja tehdä jotain sen enempää ajattelematta tai säätämättä. Näin tänään, ja minulla olikin kovasti mukavaa tämän sarkastisen laulun tekemisessä. Mutta ennen musiikkia vähän asiaa!

Laitteistoa

Minulla on täysin analoginen Moog Little Phatty -syntetisaattori. Se on viimeinen legendaarisen Bob Moogin ennen kuolemaansa 2005 suunnittelema instrumentti. Sen signaalipolku on täysin analoginen, eli sen tuottamassa äänessä ei käytetä lainkaan digitaalitekniikkaa. Siitä tällaiset vanhemmat ukot kovasti tykkäävät. On mukava tietää, että käytössä oleva teknologia on melkein yhtä vanhanaikaista kuin itse on. Lisäksi kultakorvat väittävät, että tällätavalla tuotettu ääni on lämpimämpää ja yhteiskuntavastuullisempaa. No jaa, tiedä häntä, mutta loistopeli on kyseessä.

Toisin kuin digitaalisissa soitintovereissaan, tässä Moogissa on muutama oma kommervenkkinsä. Kun soittimen käynnistää, niin sen lämpenemisessä menee noin kymmenen minuuttia. Vasta sen jälkeen soitin on vireessä ja soitettavissa. Toinen ongelma on se, että sen oskillaattorit ja muut sisuskalut menevät pikku hiljaa pysyvästi harhateille, ja niinpä aina muutaman kerran vuodessa pitää laite jättää yön yli kalibroitumaan. Hauskaa puuhaa.

Toinen omistamani vanhakantainen peli on halpa muovinen Korg Volca Beats rumpukone. Kyseessä on jälleen suurimmaksi osaksi analoginen instrumentti, joka matkii -70 luvun primitiivisiä rumpukoneita. Korg, Roland, ja monet muut valmistajat ovatkin viime vuosina kovasti panostaneet uusiin, mutta vanhasta teknologiasta ponnistaviin laitteisiin, eräänlaisiin retrosoittimiin. Nämä ovatkin edullinen tapa päästä käsiksi analogiseen vanhanaikaiseen äänenmuodostukseen.

3AJ_5004

Moogin ja Korgin lisäksi lähes jokaisessa laulussani on mukana Wurlitzer 200A sähköpiano. Sitä olen jo aikaisemmin kertonut, joten ei tässä nyt siitä sen enempää. Kyseessähän on mekaaninen sähköpiano, joka sekään ei ole nähnyt bitin bittiä — rakennettu -70 luvun alussa. Tämän laulun rytmistö rakentuukin Moog bassosta, Volca Beat rumpukompista ja Wurlitzer pianoriffistä.

James Brown

Laitteiden räpläämisen lisäksi katselin joulunpyhinä Netflixistä dokumentin James Brownista. Hän oli sangen ristiriitainen persoona, mutta varmasti yksi merkittävimmistä muusikoista ja esiintyjistä rytmimusiikin saralla. Eräs hänen musiikillinen keinonsa oli laulujen supistaminen muutaman riffin tai sointukierron ympärille tiiviiksi pläjäykseksi. Armottoman tiukka soitanta ja vokaalityöskentely yhdistettynä yksinkertaisiin teoksiin on leimallista tiukalle ja primitiiviselle James Brown -soundille. Kesken Netflixepisodin hain Volca Beats -rumpukoneeni kaapista ja ohjelmoin siihen James Brownista inspiroituneen rumpukompin. 8/4 biitissä isku ykkösellä ja nelosella. Nuo 1 ja 4 iskut jäivät myös tämänkertaiseen lopputulokseen.

Muuten, tulikin mieleeni, että kun tyttäreni oli vielä pieni, hän katseli Disney prinsessavideoita ja näytteli prinsessojen osat TV:n edessä itse elokuvan aikana. No, näyttää siltä, että kun minä katson musadokumentteja, niin minä samalla ohjelmoin biittejä rumpikoneisiin. Eipä ole omena kauas pudonnut.

James Brown dokumentin, Moogin oskillaattorien kalibroinnin, ja Volca Beatsiin asennettujen uusien AA-patterien jälkeen tällainen riffi alkoikin sitten elää käsissäni.

Laulu keski-ikäisestä valkoisesta miehestä

Olin yhä kovasti James Brown -dokumentin syövereissä. James Brownin yksi kuuluisa teos on ”Say it loud – I’m black and proud”. Tuo kappale sen musiikillisten avujen lisäksi antoi upean boostin mustan nuorison itsetunnolle kuusikymmentäluvun lopun Yhdysvalloissa. Dokumenttia katsellessani syntyi mielessäni täysin epäkurantti aasinsilta omaksi lauluaihioksi: ”Olen valkoinen ja keski-ikäinen”. En jaksanut filteroida tuota ajatusta enkä heittää sitä sinne roskakoppaan, jonne se olisi kuulunut. Niinpä tein siitä laulun meidän alistettujen ja sorrettujen keski-ikäisten valkoisten miesten teemalauluksi. Ja tässä iskee se sarkasmin vaikea ruoska. Osa loukkaantuu.

James Brown vaikutteet näkyvät myös laulun rakenteessa. Koko laulussa ei ole kuin kolme sointua ja yksi ja sama sointukierto alusta loppuun. Ei mitään A-B-C osia eikä muuta hässäkkää. Lisäksi laulussa ei ole oikein edes kunnon melodiaa. Kunhan vaan laulaajollotellaan. Tosin kaikista James Brown -vaikutteista huolimatta laulusta tuli kyllä enemmän Frederik kuin James Brown. Mutta sehän myös passaa mukavasti. Frederik on myös sangen merkittävä hahmo.

Epämukavuusalue

Tunnustan, että en lainkaan ymmärrä räp tai hiphop -musiikia. Ennekaikkea suomalainen puhelaulu on itselleni vaikeaa. En ymmärrä sen lainalaisuuksia, enkä osaa yhtään sanoa mikä on hyvää tai huonoa. Lisäksi genreen rakennettu tietynlainen uho ja huumori menevät kyllä itseltäni pääsääntöisesti ohi; olenhan vanha kääpä enkä ymmärrä nuorisoa. Oli niin tai näin, niin ei toimi itselleni ja mielestäni genren summaa hienosti kukas muukaan kuin Heikki Silvennoinen ja MC Rami Stereo.

No niin. Mikäs siis olisi  oivallisempaa kuin laittaa tähän lauluun keskelle puhelauluosuus ja hiphoppailla koko kappale sinne minne se kuuluu: omalle epämukavuusalueelle. Olenhan kaikkien alojen asiantuntija. Lisäksi tällä tavalla myös myötähäpeä on valmiiksi lauluun sisäänrakennettu.

Valkoinen

Näistä elementeistä syntyi vuoden ensimmäinen Antti Kaukomaa -pläjäys. Ensin huollettiin vanhat analogisoittimet. Sitten katsottiin James Brown -dokumentti. Sitten kasattiin laulu teksteineen kymmenessä minuutissa ja siirryttiin äänittämiseen Cubasessa. Kun siinä kesken äänitysten huomattiin, että kappalessa ei kyllä ole ainesta lauluksi, lisättiin väliin puhelauluosuus, jotta saadaan kolme minuuttia täyteen. Loppuun täytteeksi muutama synasoolo ei niinkään soittamalla kuin filttereitä ja oskillaattoreita ruuvaamalla. Ja lopusta tuli kumma kyllä jollakin tavalla Herbie Hanckockin Lite Me Up -kappaleen kuuloinen Frederikin groovella. James Browinin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Koskapa kyseessä ei ole kaupallinen projekti, ja Antti Kaukomaata ei ole oikeasti olemassa, niin tässä teille hyvää alkanutta vuotta. Video on mielestäni onnistunut. Kauan eläköön keski-ikäinen valkoinen mies ja kuviolliset pikkutakit!

Tässä video:

Ja tässä Sound Cloud:

 

1 vastaus artikkeliin “Valkoinen”

  1. Hieno ja tarttuva renkutus, jossa hyvän taustatarinan tukemana ihan iskevä viestikin mukana. Olen iloinen Antin puolesta, että hän rohkeni päästää itsensä näin irti. Lisää kokeiluja!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s