Minä Olen Laulaja – kun laulun teko kestää 30 vuotta!

Onnekkain -laulu syntyi Joulukuussa 2016 hyvin nopeasti. Idea eteni Ben Foldsista ensimmäiseen miksattuun versioon alle viikossa. Näin käy aina joskus.

Usein laulun teko kuitenkin kestää minulla kauemmin. Tämän kertainen harjoitustyö, ”Minä Olen Laulaja” -kappale, lienee ääriesimerkki. Tein siitä ensimmäisen version melkein 30 vuotta sitten, kun Helan Heikin kanssa jammailimme olohuoneessani Teiskontiellä, Tampereella. Tämä itseasiassa on itselle aika hurja oivallus — kolmekymmentä vuotta! Sen jälkeen Heikistä tuli menestyvä viihdetaiteilija ja itse aloin koodata ohjelmistoja. Elämän suuria vedenjakajia.

”Minä Olen Laulaja” perustuu kahteen yksinkertaisen rakennusaineeseen, eli pianoriffiin ja mielikuvaan. Pianoriffi on naurettavan yksinkertainen, ja menee seuraavasti:

Mielikuva taas rakentuu tekstissä ajatuspareihin, jossa henkilö on ikään kuin palautettu maan pinnalle.

Minä olen laulaja — mitä tekee laulaja kun laulut vaikenee?

Minä olen lentäjä — mitä tekee lentäjä kun taivas tummenee?

Laulu pysyi lyhyenä pätkänä ensimmäiset kaksikymmentäviisi vuotta. Siinä oli vain yksi säkeistö ja yksi kerto, ja niistä ei tahdo kokonaista laulua saada aikaiseksi.  Aina pari kertaa vuodessa se jotenkin tuli mieleen ja soitin kierron kaksi pianolla. Suunnilleen tällainen laulu oli ensimmäiset 25 vuotta — tässä soitettuna Stenskärin Lokakuisissa maisemissa. Anteeksi vapiseva kamerakäsi.

Vaikka laulu oli lyhyt torso, pidin itse siitä. Pidin riffistä ja ideasta. Olen melankoliaan taipuvainen, ja laulun harmaa itsesääli maistui hyvältä. Niinpä otin laulun jonkin aikaa sitten uudestaan työn alle. Soitin versiota Paukolan Karille, armoitetulle valokuvaajalle, ääniammattilaiselle ja muusikolle. Hän peukutti tekelettä ja auttoi työstämään tämän — niinkuin monet muutkin lauluni — kuunneltavaan muotoon.  

Kirjoitin ensin lauluun toisen säkeistön. Itse en siihen ole aivan täysin tyytyväinen, mutta ehkä joskus kolmenkymmenen vuoden kuluttua parantelen sitä uudestaan. On nimittäin niin, että jos tekstissä mainitaan aurinko, tähdet ja kuu, niin homma on pahasti karrella. Just niin. Lisäksi kirjoitin C osan, ja siihen halusin vöyreän gospelfiilingin. Niinpä kaivelin repertuaaristani tuollaisen standardin gospel soinnutuksen pohjaksi. Soittelin vielä laulun pääosin Bb -sävelajista, joka on tumma ja vahva tunnesävellaji.

Karin yllytyksestä siis aloin työstää Minä Olen Laulaja -kappaletta. Halusin siihen pehmeän sähköpianotunnelman. Kertoilen siitä joskus myöhemmin lisää. Lopulta monen yrityksen ja haparoinnin jälkeen Kari sai minut opastettua sellaiseen äänimaailmaan, jota olin hakemassa. Eihän se suinkaan täydellinen ole, mutta harjoitustöitähän tässä ollaan tekemässä.

Video tässä laulussa on ihan oma tarinansa. Kuten totesin jo aikaisemmin, tämä videoiden teko ei ole varsinaisesti se minun juttuni. Mutta tässä halusin koittaa, voiko videon tehdä niin, että kuvaa sen käytännössä kokonaan pitäen kameraa omassa kädessä itseen päin. Selfievideo. Tästä syystä tunnelmasta tuli aika ankara, etten sanoisi karu. Lisäksi, vaimoni vihaa parransänkeä.

Samalla testasin kuulemaani videovinkkiä: äänitä musavideo nopeammalla, ja sitten hidasta se oikeaan nopeuteen koostovaiheessa. Näyttää liikkee jouheammilta ja tulee mukava fiilis. Video koostettiin ihan standardilla Mäkin iMovielle — ja jos sillä olet joskus koittanut tahdistaa ääntä ja kuvaa ja koostaa pikkusälästä rainaa, tiedät, että aika hermoja vaativaa puuhaa.

Mutta musiikki on pääasia. Tässä kolmikymmenvuotisen sodan tulos: Minä Olen Laulaja. Ja eikös sovita niin, että ei kuunnella tietokoneen kaiuttimista tai suoraan puhelimesta. Laitetaan kuulokkeet korviin tai ajetaan kunnon kaiuttimiin. 🙂 Ja vinkkinä venkaajille: basso on soitettu Moogilla. Sitä et tietsikasta tai puhelimesta edes kuule!

Ja tässä vielä Soundcloud, jotta kuva ei liikaa häiritse.