Onnekkain

Rakensin laulun. Se ei ole mikään mestariluokan Haivene, mutta ehkäpä veneveistäjän ensimmäinen harjotustyö. Laulun nimi on Onnekkain, ja se syntyi muutamasta peruselementistä — tarinasta, teemasta ja rakenteesta.

Tarina

Yhtenä Joulukuisena iltana 2016, ajelin kotiin töistä. Sattumalta musiikkikirjastoni kätköistä autoradion kaiuttimiin pärähti Ben Foldsin upea kappale “Luckiest”. Kuuntelin sen kaksi – kolme kertaa. Yksi maailman hienoimmista rakkauslauluista! Todellinen Haivene!

Tämä mestariteos selkeän plagiaation lähteenä halusin kertoa jo 27 vuotta kestäneestä onnellisesta avioliitostani, ja siitä kuinka minä tässä suhteessa olen se onnekas. Halusin tarinan olevan hyvin henkilökohtainen — oikeastaan itsekäs — ja kertoa ainoastaan meistä kahdesta. Ja toisin kuin tuo uljas Ben Foldsin kappale, tämä on siis rakenteeltaan sangen yksinkertainen ja jopa introvertti.

Teksti alkoi soida päässäni:

En ole erityisen lahjakas, Enkä taitava töissäni …

näistä huolimatta, …kutsuit minua

En oo varmastikkaan lahjakkain, mutta varmasti oon onnekkain

Teema

Samaan vuodenaikaan kirkossa, jossa sunnuntaisin soitin, laulettiin joululauluja. Itse en joululauluista paljon perusta. Niinpä ne eivät itselleni solju luonnollisesti, ja olin joutunut erityisesti miettimään, että miten joulun tunnelmaa saa sointukulkuihin. Olinkin joulupuuroissani kierrättänyt pientä jouluista pianoriffiä, josta sitten laulu alkoi muodostua.

Rakenne

Tämän yksinkertaisen teeman pohjalta aloin työstää Onnekkain -kappaletta. Lopullisen laulun rakenne lienee yksinkertaisin mahdollinen. Se on A A A — eli siinä on kolme peräkkäistä säkeistöä. Ei kertoja, ei B- tai C-osia, ei introja eikä välisoittoja. Ainoa taiteen alttarille uhrattu kommervenkki on viimeisen säkeistön urkusoolo.

Säkeistö itsessään koostuu kahdesta elementistä. Ensimmäinen on jo tuossa yllä kuvattu jouluriffi. Toinen on, miten sen nyt selittäisi, käynti kesämökillä. Mökillä käynti ei ole mikään universaali musiikkitermi — sitä ei varmasti käytä kukaan muu kuin minä. Se tarkoittaa poistumista kotiteemasta, sävellajista, tai tunnelmasta sellaiseen moodiin, jossa on kiva käydä, mutta josta kaikki tietävät kohta palataan kotiin. Eli kun sävellajin vaihdos on yleensä ikään kuin asunnon muuttamaista — eli takaisin ei palata — mökillä käynti on alusta asti selvästi väliaikaista. Mökille on hauska mennä, mutta vielä hauskempi on palata takaisin sivistyksen pariin.

Ja tässä lopputulos. Tein siitä videon, vaikka videoiden rakentelu ei tähän projektiini oikeastaan kuulu. Videon voi siis katsoa hieman läpi sormien. Monet tosin näyttävät kaipaavan kuvaa musiikin lisäksi, ja hyvin tehty video voisi varmasti tukea musiikkia. No, sain myös videoon ympättyä puuveneteemaa, joten olkoon tässä. Sivun lopusta löytyy myös Soundcloud linkki teille, jotka haluatte vain kuunnella vain laulun.

Melodia on yksinkertainen, mutta mielestäni sopii teemaan ja rakenteeseen, eikä taidoillani lauleta kovinkaan monimutkaisia kuljetuksia. Lisäksi olen huomannut, että itselleni laulunrakentajana on usein soinnut ja tila, eräänlainen ambienssi, tärkeämpi kuin melodia. Se on varmasti huono asia, sillä uskoisin, että suurimmalle osalle ihmisistä melodia on se tärkein elementti — tekstin jälkeen. No, niillä mennään, mitä on annettu!