Ankara aihe ja vaikea teema

Hei taas. Jotta tauko ei venyisi heti liian pitkäksi, niin laitetaan seuraavaa tekelettä kuulolle.

Ankara aihe

Ihan ensimmäisenä pieni kuluttajavaroitus: Jos odotit syksyysi piristystä tai hilpeätä pläjäystä, tulet nyt taas pettymään. Minulla oli kyllä yksi kepsakka rallikin työn alla, mutta se ei oikein edennyt. Tämä laulu sitten tuli ja kirjoitti itse itsensä. Laulun työnimenä oli Altzheimer, joten raskaat on teemat ja hitaat on biitit. Olen tästä aiheesta halunnut jo jonkin aikaa jotain kirjoittaa ilman, että laulusta tulisi pelkästään ahdistava ja surullinen.

Teksti on jälleen hyvin henkilökohtainen. Halusin siitä toteavan ja yksinkertaisen, en selittävää tai analysoivaa. Kuvaan tekstissä pieniä arkisia muutoksia, joita vanheneminen tuo mukanaan. Mielestäni tilanteen kuvaus riittää, ja itse olen aika tyytyväinen siihen, miten sain asiat sanottua. Ja vaikka Altzheimer on toivoton sairaus, niin elämä suinkaan ei ole toivotonta.

Laulun alkuna oli tekstiaihio: “Otat kädestä kii, katsot minua silmiin, hymyilet, minä tallennan nämä hetket”. Tuossa mielestäni kiteytyy sekä sairauden outo kauneus että sen haastavuus. Nykyhetki ja pienet eleet ovat tärkeitä — yhteisten asioiden muistaminen jää minun harteilleni. Tätä ydinlausetta pyöritellessäni seuraava sointukulku tuntui liikkuvan samassa tunnelmassa.

Soinnut, melodia ja sanat syntyvät yhtä aikaa

Kehittelin tätä tekstiä ja sointukulkua mielessäni. Tämän lisäksi muutama lause pyöri päässäni kuvaamassa muistisairauden äänimaailmaa: ”tuonneko päin vai — mihin päin?” Nämä ovat niin hentoja lauseita, että en tiedä avautuuko niiden merkitys kenellekään muille kuin itselleni. Ovat kuin pienia haikurunoja, ja näistä laulu alkoi sitten rakentua. Kirjoitin soinnut muistiin — ne auttavat myöhemmin etenkin stemmalaulujen haussa.

Säkeistö on erittäin yksinkertainen soinnuiltaan. Kertosäkeistössä sitten käydään ihan pikkaisen jaskasedällä kylässä, koska sinne mieli tällä soittajalla helposti menee. Yksinkertaisuutta korostaa lisäksi se, että laulussa ei ole kuin A ja B osa.

Tein laulun ensin G sävellajista, mutta laskin sitä sitten yhden sävelaskeleen, jotta sain lauluun kiireettömän ja toteavan tunnelman. F soi myös pehmeämmin tähän tarkoitukseen. Ei itse ole kovin tarkka näissä sävellajien luonnekysymyksissä, mutta kyllä G , A ja D ovat kevyitä, ja vaikkapa Eb, F ja Bb tummempia. Jostakin kumman syystä. Ja d-molli tietysti maailman surullisin sävellaji, kuten Nigel Tufnel on meille opettanut.

Äänimaailma tukemaan laulun ilmettä

Kappaleen herkkyyttä jatkaa instrumentaation yksinkertaisuus. Orkesterissa rumpujen ja läskibasson lisäksi soi Rhodes sähköpiano, piano ja Hammond urku — kaikki käsin soitettuna vaikkakin Native Instrumentsien loistavasta soitinplugarivaikoista ruuvattuna. Hieman lopussa annettiin orkesterin pizzicatolle periksi, mutta kitaroita eikä soolosoittimia ei nyt palkkalistoille otettu. Samoin leveät stemmalaulut eivät sovi aiheeseen.

Miksauksessa olen erityisen tyytyväinen bassorummun soundiin. Se on tuossa niinsanotussa kerrossa (Otat kädestä kiinni …) ja vaikka heti alun pianointrossa hyvinkin tärkeässä roolissa, ja sen napsutus on mielestäni sangen onnistunut. Valitan, jos kuuntelet tietokoneen tai puhelimen kaiuttimista. Sinulla en nyt varmaan ole hajuakaan, mistä puhutaan.

Toinen asia josta itse taas opin jotain, on lopun pianouloston taustalla rallattava urkusoundi. Se on selkeästi kamala, ja yksinään soitettuna mieleen tulee huono versio sirkus Sariolan esityksestä tai naapurin olohuoneessa -80 luvulla kärisseestä Elka urkusetistä. Mutta loppumiksaukseen vapiseva ulina istuu omasta mielestäni hienosti. Se ei kilpaile muun äänimaailman kanssa, ja tuo juuri sopivalla tavalla irtioton muista osista.

Pianon soitossa mielenkiintoni kohteena on nyt skandinaavinen, eli ruotsalainen ja norjalainen pianojazz. Tätä tyylisuuntaa leimaa avoin soinnutus, keveä ote, ja ilmavat sovitukset. Huomaankin pianoa soittaessani tällä hetkellä hakevani intuitiivisesti samaa avoimmuutta. Kuuntele vaikka Esbjorn Svenson Trion kappale Where We Used To Live, ja ihmettele tuota maagista pianonsoittoa! En vertaa itseäni yhtään tuohon mestariin, mutta tuollainen musiikki nyt pyörii omalla levylautasella. Tässä laulussa kuulemasi pianosoolot ja riffit ovat suunnilleen ensimmäiset tai toiset otot — osuivat kerralla sellaiseen sielunmaisemaan kuin pitikin, enkä niitä lähtenyt sitten juurikaan parantamaan.

Palautteesta

Lähetin tästä laulusta aikaisempia prototyyppejä ystävälleni Kallelan Jormalle. Hän auttoi tavattomasti lopun viilaamisessa, instrumentoinnissa, ja tiivistämisessä. Muun muassa loistava bassorumpusoundi on täysin hänen ansiotaan! Hienoa, kun hän viitsii auttaa! Muutenkin Jorma ja Paukolan Kari ovat kovasti auttaneet tämän oman soundin kehittymisessä.

Ja loppuun taas hieman mustavalkovalokuvausta

Ajattelin jatkaa tätä mustavalkokuvista koostettua videotuotantoa. Kuvat on filmille kuvattu Tampereella ja vanhassa Raumassa. Ja tässä samalla vanhalla 1950 luvulla valmistetulla Rolleicord kameralla otettu kuva omasta isästäni. Itselleni kuva heijastelee samoja tunnelmia kuin tämä laulu.

Ja sitten lopultakin, tässä uusi Antti Kaukomaa -laulu:

Ja tässä soundcloud ilman häiritsevää kuvaa.

Palaute otetaan kiitollisuudella vastaan!